Meillä ollaan elelty raskaita päiviä ja nyt on surukseni kerrottava, että toinen tytöistä piti saattaa eilen viimeiselle matkalleen.
Hyvää matkaa ihana pieni Sissi (rekisteröimättömäksi jäänyt J. Himpula).
* 17.8.15 - 29.9.15 *
Sissi pieni, syntyessään painoi 220g ja oli katraan pienimmästä päästä. Paino nousi ensimmäiset kolme viikkoa ihan samaa tahtia muiden kanssa, enkä huomannut siinä mitään muista poikkeavaa.
Pieni alkoi syömään kiinteää hyvin, mutta siinä kohtaa aloin katselemaan, että tyttö on niin mahdottoman pieni toisiin verrattuna. Tämä tyttö sitten söikin aina omassa rauhassa ja seurasin, että pieni saa myös ruokaa syödäkseen.
Kuva ylhäällä on viimeisiä kuvia pienestä. Se otettiin tasan 5 viikon iässä ja samaisena iltana tyttö sai nuhan. Seuraavana päivänä lähdimme lääkäriin ja saimme matkaamme antibiootti kuurin. Kaksi päivää lääkärissä käynnin jälkeen näytti siltä, että tyttö alkaakin paranemaan ja ehdin jo iloita asiasta. Silloin pienen sairastuttua päätin heti, että tämä tyttö ei lähde mihinkään, vaan jää meidän omaksi huoleksi/iloksi, jos se selviää.
Toisin sitten kävi. :(
Launataina pieni oli vähän väsyneempi ja sunnuntaina sen toinen silmä näytti siltä, että alkaa menemään kyynelkanava tukkoon. Tilasin ajan heti maanantaille ja yön aikana silmä menikin sitten umpeen. Jätin pienen maanantaina Animagiin tutkittavaksi ja sitä tutkittiinkin ihan perusteellisesti monen lääkärin voimin. Itse silmässä ei näkynyt mitään hälyyttävää, eikä myöskään kyynelkanava ollut tukossa. Mitään vikaa ei löytynyt verikoikeissa, ei röntgenkuvissa, eikä tähystämällä.
Päätimme kokeilla toista antibioottia ja saimme myös salvan silmään. Kotona pieni sitten nukkuikin lähes koko illan, kyllähän se nukutus ja lääkitys väsytti pientä ressukkaa. Kuitenkin näytti, että nenässä happi huilasi hyvin ja ruokakin maistui pienelle herättyään.
Eilen aamulla tyttö söi hyvin jälleen ja lääkitsin pientä ohjeiden mukaan. Aamu meni hyvin ja toivoin jälleen parasta, mutta nyt ei rukoukset auttaneet. Puolen päivän jälkeen pieni alkoi huutamaan kipua välillä. Silloin otin heti yhteyttä Animagiin ja saimme ajan Haukiputaalle samalle lääkärille, joka on pientä koko ajan hoitanut. Mitään ei ollut tehtävissä, ei tämmöinen ole pienen pennun elämää. Päätös oli tehtävä ja vaikka se kuinka tuntui pahalta, niin päätin päästää pienen pois kärsimästä. Pikku rakas oli vain meillä lainassa, ehti tuottaa niitä ilon hetkiäkin lyhyen elämänsä aikana. Lääkärin mukaan tytöllä oli jotain häikkää vastustuskyvyssä jostain syystä.
Nuku rauhassa pieni, ehdin jo pieneen kovasti kiintyä, tätä kokemusta en varmasti unohda koskaan.
Muut pennut voivat oikein hyvin. Huithapelin koti on vielä vähän vaiheessa, muuten kaikki ovat alustavasti varattuja. Maanantaina käytän katraan sirutuksella ja tarkastuksessa. Pienen tytön takia olen venyttänyt läääkärikäyntiä vähän pidemmäksi, mutta kyllähän sitä 7 viikon iässäkin hyvin ehditään. Pienet käyvät saman lääkärin luona, joka Sissiä hoiti. Haluan näyttää hänelle koko muunkin pentueen. Jospa kaikilla olisi kaikki ok ja pallitkin löytyisi jo pojilta.
Otin muutamia kuvia tänään, melko epäonnistuineiksi ne otokset jäi, mutta tässä jokunen.
Huppana
Huisi
Huuhaa
Huithapeli
Hepuli
Heureekka
